NÄIN SAIN TYÖN TAMPERELAISESTA JA PÄÄTIN LUOPUA SIITÄ

"TÄHÄN PÄÄTTYY PALJON HYVÄÄ, PALJON KAUNISTA"

Väliotsikko viittaa Apulannan Armo-kappaleeseen, joka ei oikeastaan liity tulevaan kirjoitukseeni. 😁 Biisin lause kuitenkin kuvastaa mukavasti meikäläisen tänhetkistä tilannetta: päätän määräaikaisen pestini Tamperelaisessa 1. syyskuuta, kun aloitan personal trainer -koulutuksen 2. syyskuuta!! 😍🙊

Jatkan toimittaja-taittaja-valokuvaajan töitä Tamperelaisessa kuitenkin freelancerina. 😊
TÄSTÄ KAIKKI ALKOI: EN VÄLTTYNYT HAASTEILTA TYÖN- JA ASUNNONHAUSSA
Kevät 2015 meni lukiessa ylioppilaskirjoituksiin, jotka suoritin Rauman Lyseon lukiossa. 
Hain tuolloin kevään yhteishaussa opiskelemaan journalismia Tampereen yliopistoon. Keväällä hain myös kesätöitä useista Tampereen alueen lehdistä, (Tamperelainen ei tuolloin juolahtanut mieleeni, koska en ollut kyseisestä lehdestä kuullutkaan.) mutta tarvetta ei kuulemma ollut. Vuoden 2015 kesä kului siis tuttuun tapaan kaupunkilehti Raumalaisen ja sanomalehti Länsi-Suomen kesätoimittajana. 🙊 Kesällä matkustin viikonloppuisin useamman kerran Tampereelle, koska halusin jo muuttaa mahdollisesti tulevalle opiskelupaikkakunnalleni. ☺️ Tampere on ollut aina Suomen kaupungeista THE ONE, missä olen halunnut asua, vaikka myös Turku on ihan jees paikka. 😉 (Siellä olen ollut paljon ystävieni vuoksi ja myös työskennellyt Turkulaisessa lomittajana, koska Tamperelainen ja Turkulainen kuuluvat samaan konserniin.)
En päässyt opiskelemaan journalismia vuonna 2015, mutta halusin silti vaihtaa maisemaa ja muuttaa omilleni. 😍 Minua kuitenkin pelotti, työllistynkö vai joudunko pärjäämään pelkkien säästöjeni varassa Mansessa, kun lukiosta valmistuneella on (26 viikon?) karenssiaika työttömyystuen saamiseen. 🤔
Päätin siis hakea töitä myös Raumalta. Ollessani haastateltavana vuokratyöntekijäfirmassa kerroin unelmastani muuttaa suureen kaupunkiin. Työhaastattelija kannusti minua ehdottomasti hakemaan töitä myös Tampereelta, koska hän uskoi minun pärjäävän BIG CITYSSÄ. 😎 Sain haastattelusta lisää virtaa ja kohdistin innokkuuteni työnhakuun Tampereen osalta. Kirjoitin kymmeniä ja kymmeniä työhakemuksia, mutta työhaastattelupyyntöjä sateli takaisin neljä. Kilpailu työstä on todella kovaa, koska minulla oli jo tuolloin CV:ssa todistus työnteosta mansikanpoimijana, jalkapallovalmentajana, face-to-face-varainhankkijana ja useina kesinä toimittajana, mutta joka kerta joku muu nappasi työn myyjänä tai siivoajana. Joihinkin siivousyrityksiin tarvitsee koulutuksen, joten niihin minulle ei tullut haastattelukutsua. Yhteen siivousfirmaan kutsu kuitenkin tuli – kuten kolmeen myyjää etsivään yritykseenkin. Voin vain kuvitella niiden työttömien tuskan, joilla ei ole edes työkokemusta. 😔 Tsemppiä!! ❤️ Parempaa on varmasti luvassa! Ei koskaan kannata menettää toivoa missään asiassa. 😘

Kävin siis muutaman kerran Tampereella työhaastatteluissa ja vuokra-asuntonäytöissä, mutta ensimmäiset kerrat eivät tuottaneet tulosta. Eikä edes neljäs.

Onneni alkoi kuitenkin kääntyä.
Tietty toukokuinen lämmin päivä vuodelta 2015 on jäänyt elävästi mieleen. Se oli sellaista tunteiden vuoristorataa, että huh huh. 😝
”PARAS PÄIVÄ IKINÄ”
Saavuin aurinkoisena aamuna Tampereelle nyssellä, otin paikallisnyssen kohti Koivistonkylän Prismaa ja ryhmä- ja yksilötyöhaastatteluja. Haastattelu meni hyvin, mutta sain lopussa tietää, että tarjolla olikin töitä vain esimiestasolla. En tietenkään kelvannut ylioppilaana kyseisiin hommiin. 😄 Noh, en lannistunut töiden mennessä sivu suun vaan lähdin kiirehtimään kohti Tampereen keskustaa ja vuokra-asuntonäyttöä. 😍 Sekoilin Prismasta lähtiessäni bussiaikataulujen kanssa odottaen nysseä vielä väärällä puolella tietä, minkä jälkeen nysseen päästessäni yritin maksaa matkan kortilla. 😆😅 Eipä kelvannut. 😂 Lähdin siis nostamaan rahaa Koivistonkylän Prisman Otto-automaatista ja hölköttelin massit kourassa oikealle bussipysäkille. 🤠 Nysseä venaillessani paniikki alkoi vähitellen kasvaa sisälläni, että en ehtisikään vain minua varten järjestettävään asuntonäyttöön. Itku alkoi nousta pintaan, kun ajattelin, että tämäkään työhaastattelu ei toteuttanut unelmaani muutosta suosikkikaupunkiini. Tuntui siltä, että vapaus päättää omista asioista oli taas saavuttamattomissa.
 Itkua pidätellen nousin setelini kanssa seuraavaan keskustaan ajavaan nysseen ja juoksin loppumatkan täysillä asuntonäyttöön. Ehdin paikalle juuri ja juuri ja väläytin hymyn itkuisen olemukseni läpi mahdolliselle vuokranantajalleni. Mahdollinen vuokranantaja kertoi, että itse asiassa hän on jo luvannut asunnon jollekin toiselle tytölle, mutta hän halusi esitellä asuntoa minulle vielä varoiksi. Siinä kohtaa kyyneleet alkoivat virrata luonnostaan pitkin poskiani, kun tajuntaani iski tieto, että en vieläkään saisi kohennettua elämänlaatuani. Kaikki tuntui menevän pieleen, ja rehellinen suomalainen kun olen, avauduin hieman pieleen menneestä työnhakureissustani. Mahdollinen vuokranantaja oli ymmärtäväinen ja harmitteli, että hän oli luvannut asunnon jo toiselle.
Menimme kaikesta huolimatta iloisin mielin katsastamaan kerrostaloasuntoa. Ja voih, asunto oli täydellisistä täydellisin. Siinä oli 27 neliötä kompaktissa paketissa pienellä keittiöllä, wessalla ja jopa suurehkolla vaatehuoneella. Yritin koko asuntonäytön ajan vakuuttaa, että olisin sopiva vuokralainen juuri tähän upeaan asuntoon. 

Vuokranantaja ei kuitenkaan heltynyt. 


Lähdin siis hakemaan lounasta ja soitin tuttuun tapaan isälleni ja itkin hänelle jälleen pieleen mennyttä työ- ja asunnonhakumatkaa. 

Päästessäni lounaspaikkaan puhelimeni soi, ja vastaan vieraaseen numeroon kummastuneena.
Mahdollinen vuokranantaja kysyy, joko olen lähtenyt Raumalle ja toteaa, että tule sittenkin tekemään vuokrasopimus. VOI SITÄ ILON JA ONNEN HETKEÄ!!!! 😍😍😍 Olisin voinut juosta läpi varmaan vaikka tulisten hiilien, koska olin niin onnesta soikea. 😂

Lähdin kohti vuokranantajani asuntoa, kirjoitin sopparin ja suuntasin kohti Rauman bussia ehkä sillä hetkellä maailman onnellisimpana tulevana tamperelaisena. Soitin myös tietenkin isälle ja kerroin hyvät uutiset.
MUUTAMAN MUTKAN KAUTTA TAMPERELAISEEN
Muutin lokakuussa 2015 Tampereelle, ja minulla oli tiedossa muutaman päivän pesti Stockan Hulluilla Päivillä. Yritin etsiä töitä lisää ja suoritin Tampereen avoimen yliopiston verkkokursseilla journalistiikan perusopinnot napaten 25 opintopistettä takataskuun. Hommasin kuntosalikortin Tampereen halvimmalle salille, ja kun käppäilin ensimmäisiä kertoja kuntoilemaan, huomasin Tamperelaisen toimituksen sijaitsevan Tammerkosken varrella. Sain idean hakea sinne työkokeiluun, koska se tuntui parhaalta vaihtoehdolta näyttää osaamistani ja mahdollisesti työllistyä siellä myöhemmin. Soitin lehden päätoimittajalle ja kysyin harjoittelijan tarvetta. Hän totesi, että saattaa hyvin ollakin työharjoittelijan paikka tiedossa, joten lähetin hänelle muutaman työnäytteen aikaisempien työpaikkojeni ajoilta. Pian sainkin kutsun työkokeiluhaastatteluun. Haastattelu meni kivasti, ja päätoimittaja päätti ottaa minut osaksi toimitusta kuuden kuukauden ajaksi (se on pisin mahdollinen aika työkokeilulle). 

Minun piti päästä aloittamaan työkokeilu jo syksyllä, mutta byrokratian vuoksi hyppäsin toimittajan saappaisiin Tamperelaisessa ensimmäistä kertaa tammikuussa 2016. Työkokeilun jälkeen työskentelin määräaikaisena toimittaja-taittaja-valokuvaajana kesäkuusta 2016 alkaen maaliskuuhun 2017 ilman lomia (muutamia pyhäpäiviä ja viikonloppuja huomioimatta). Keväällä 2017 alkuperäinen tarkoitukseni oli lukea journalistiikan pääsykokeisiin ja tehdä töitä freelancerina. 

Suunnitelmaan tuli kuitenkin muutos, koska toinen ammattivaihtoehtoni alkoi houkuttaa aikaisempaa enemmän. 

Olen aina ajatellut, että voisin työskennellä personal trainerina, jos olisin itse hyvässä kunnossa ja noudattaisin omia ohjeitani. Haluan olla täysin rehellinen asiakkailleni ja noudattaa itsekin kertomiani ohjeita, mikä ei tuolloin vielä ollut totta: sokeria ja alkoholia kului satunnaisesti reippaamminkin, mikä myös näkyi minussa, vaikka harrastin jalkapalloa. Olin myös tuolloin täysin varma, että minusta ei tule yrittäjää, (mikä on personal trainerin ammatissa yleinen työskentelytapa) joten ammatti oli minulle aina kakkosvaihtoehto.
KOKONAISVALTAINEN HYVINVOINTI JA TERVEYS TULI OSAKSI ELÄMÄÄ
Tampereelle omilleen muuttamisen jälkeen pystyin keskittymään täysin elämänlaatuni parantamiseen. Aloin noudattaa terveellisiä elämäntapoja ja treenata tavoitteellisesti. Se alkoi näkyä olossa ja kropassa, ja tällä hetkellä unelmani onkin parantaa maailmaa journalismin lisäksi käytännössä auttamalla muitakin voimaan hyvin! Olen myös päässyt eroon pelosta aloittaa yrittäjän työt, koska olen opiskellut todella paljon terveydestä, yrittämisestä ja mainonnasta. Kehitän itseäni edelleen joka päivä ja kuuntelen inspiroivia podcasteja. Olen ymmärtänyt, että mikään ei ole mahdotonta, kun tekee tarpeeksi duunia tavoitteen eteen ja nauttii matkasta! 😊 Nykyään saavuttanut terveen itsevarmuuden ja tiedän, että olen paras mahdollinen vaihtoehto (pian PT ja tulevaisuudessa myös fysioterapeutti) kenelle tahansa, joka haluaa saavuttaa kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin. Perustan ohjeistukseni luotettaviin tutkimustuloksiin yksilöllisten tarpeiden perusteella. 
TAMPERELAINEN, KIITOS JA KUMARRUS
Olen erittäin kiitollinen mahdollisuudesta osallistua työkokeiluun, koska se avasi minulle oven unelmatyöpaikkaan. 
Olen oppinut  puolentoista vuoden aikana järjettömän paljon. Opin työaikana kuitenkin ehkäpä vielä enemmän itsestäni ja kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista, joten tulevaisuudessa en näe itseäni seisomassa kahdeksaa tuntia näyttöpäätteen edessä kirjoittelemassa. Haluan tehdä hyvää myös muilla tavoilla kuin vaikuttamalla mediassa. 
KOHTI PARASTA ELÄMÄNLAATUA
Unelmaelämääni kuuluu tällä hetkellä työt freelancerina, personal trainerina, fysioterapeuttina ja yrittäjänä. Aloitan personal trainer -koulun syyskuun toinen päivä ja jatkan töitä Tamperelaisessa freelancerina. Myöhemmin aloitan työt yrittäjänä ja kouluttaudun fysioterapeutiksi. 
Nautin elämästä joka päivä yhä enemmän! Kaikki haaveet voi toteuttaa, kun vain uskoo hyvään. Haluan kannustaa JUURI SINUA tavoittelemaan unelmiasi täysillä nauttien joka hetkestä🤗

”JOKA PÄIVÄ KU O ELOS, PITÄÄ ELÄÄ”...

...toteaa Cheekkikin biisissään, joten eiköhän toteuteta tätä suunnitelmaa ja oteta ilo irti jokaisesta päivästä! 😜 In the end, se millä on oikeasti merkitystä, on oma ja muiden psyykkinen, sosiaalinen ja fyysinen hyvinvointi. 😇

#nautitäysillä #live100 #gooddayforyou 😘